Tuotearviot

Testiarvio: Salomon S/Lab Shift MNC yhdistelmäside

Photo: Amer Sports/Salomon

 

Salomonin S/Lab Shift MNC hybridiside on ollut kauden 2018/2019 puhutuimpia välineuutuuksia. Mielenkiinto sidettä kohtaan on ollut niin suurta, että sen kehitystyössä mukana ollut Salomonin laskija Cody Townsend joutui vielä vuoden vaihteessakin kehottamaan Twitterissä ihmisiä kohdistamaan siteeseen liittyvät kysymykset suoraan Salomonille hänen Twitter-tilinsä sijaan.

 

Mikä S/Lab Shiftissä sitten kiinnostaa?

 

Vapaalaskun suosion kasvamisen myötä myös takamaastojen laskuun suunnatut välineet ovat kehittyneet voimakkaasti viime vuosina. Yleistäen voidaan sanoa, että viimeisen parin kauden ajan valmistajat ovat pyrkineet kehittämään välineitä, joissa yhdistyvät ylämäessä helpottava keveys ja vauhdikkaan laskun mahdollistava jämäkkyys.

Suksi- ja monopuolella erinomaisia hybridejä löytyy jo useimmilta valmistajilta, mutta sidepuolella täydellistä läpimurtoa ei vielä ole tehty. Suuntana on ollut keveyden korostaminen: kiskositeistä (Marker Duke, Salomon Guardian) on siirrytty ns. tech -siteisiin, jotka toimivat Dynafitin patentoimalla kiinnitysjärjestelmällä.

Dynafitin järjestelmä on tietysti keveytensä ansiosta ylivertainen ylämäkeen skinnatessa, mutta laskussa tech -siteiden ongelmana on perinteisesti ollut elastisuuden puute. Mitä elastisempi side on, sitä enemmän mono voi liikkua siteessä ennen siteen laukeamista ja sitä vapaammin voi laskea epätasaisella alustalla, siteiden toimiessa jousituksen tavoin.

Markkinoilla on ollut jo aiemmin siteitä kuten esim. Markerin Kingpin, jossa monon etuosa kiinnittyy tech -siteen tavoin dynafit -inserteillä ja takaosa perinteisellä DIN -arvoin varustetulla alppisiteellä . Salomonin S/Lab Shift on kuitenkin ensimmäinen side, jossa on samassa paketissa sekä täysverinen alppiside laskuun että tech-siteen pin- kiinnitys nousuun.

 

Siteen tekniset tiedot

 

  • DIN -arvot: 6-13
  • Elastista liikkuvuutta etukappaleessa: 47 mm
  • Paino: 892 gramma per side
  • MNC Multinorm certification – yhteensopiva kaikkien pohjatyyppien kanssa
  • TUV-sertifioitu
  • Jarruleveydet: 90, 100, 110, 120 mm
  • Jäärautaleveydet: 100, 120 mm
  • Nousukulmat 2 ja 10 astetta
  • Säätövara: 30 mm

 

 

Siirtyminen nousuasetuksista laskuun

 

Vaellusasentoon siirtyminen tapahtuu painamalla aluksi etusiteen keskikohdan nappulaa takasidettä kohti, joka vapauttaa etusiteen pin-kiinnitykset. Sen jälkeen etusiteen edessä olevan vivun alaspäin painaminen mahdollistaa pin-kiinnitysten kohdistamisen monojen dynafit -insertteihin. Lopuksi samaa vipua vedetään taaksepäin, jolloin pin-kiinnitys lukittuu.

Takakappale pysyy paikoillaan, mutta karkujarrut lukitaan vetämällä niiden välistä kappaletta taaksepäin ja painamalla sen jälkeen se alas.

Päinvastoin laskuasentoon siirryttäessä etusiteen keskikohdan nappulaa työnnetään eteenpäin, jolloin normaalit alppisiteen siivekkeet tulevat esille. Seuraavaksi etusiteen etupuolinen vipu naksautetaan sukseen kiinni. Lopuksi takasiteen karkujarrut vedetään takaisin suksen sivulle ennen siteeseen astumista.

 

 

Tästä EVO:n videosta saa erittäin hyvän kuvan siteen toimintaperiaatteesta.

 

 

Testi

 

1. Siteiden toiminta ylämäkeen noustessa

 

Testasin sidettä Sveitsin Laaxissa muutaman päivän ajan joulukuussa. Ensimmäisenä päivänä hissit olivat sopivasti myrskyn takia kiinni, joten sain hyvän tilaisuuden tutustua sekä keskukseen että siteisiin skinnausretken aikana. S/Lab Shiftissä on aika paljon liikkuvia osia ja alussa lasku- ja vaellusasentojen säätöä joutuukin hieman harjoittelemaan. Alun jälkeen säädöt tuntuvat kuitenkin loogisilta ja sujuvat ongelmitta.

Ylämäessä siteet toimivat tavallisten tech -siteiden tavoin: nousu on vaivatonta ja liikkumavara etukappaleessa riittää syvään telemark-asentoon saakka. Shiftit painavat noin 890 g per side, joka on vain noin 250 g painavampi kuin Dynafit Radical 2.0 (653g) ja noin 100 g painavampi kuin Marker Kingpin (775g).

 

 

S/Lab Shiftien 2 asteen nousukulma toimi luontevasti tasaisessa maastossa

 

 

Aloitin nousun laskettelurinteestä, josta siirryin valmiiksi tampattuun alarinteitä kiertävään loivaan latuun. Ympäröivää maastoa peitti vielä reilun puolen metrin puuterikerros edellisen päivän myrskyn jäljiltä. Jalassani olivat 186 cm pitkät Salomonin QST sukset, jotka Shiftien kanssa osoittautuivat toimivaksi yhdistelmäksi – sekä ylämäessä että rinteessä. Eteneminen alun loivilla osuuksilla ja valmiiksi tampatuilla reiteillä sujui vaivattomasti ja nopeasti. Liikkumavara etukappaleessa tuntui riittävältä ja nousuasento ilman jalan alle käännettyä nousukulmaa tuntui loivalla alustalla luontevalta. Salomonin mukaan nousuasento on 2 astetta nollan sijaan, mutta eroa on kyllä vaikea havaita.

Noin tunnin nousun jälkeen päätän siirtyä jyrkkään luonnonlumella olevaan rinteeseen. Napsautin kantapäideni alle 10 asteen nousukulman ja suuntasin ylämäkeen. Joissain vaellussiteissä on kaksi erillistä nousukulmaa (perusasennon lisäksi), mutta Shifteissä niitä on periaatteessa vain yksi, sillä 2 asteen nousukulma on ns. default-asento tasaisiin maastoihin. Riittääkö yksi erillinen nousukulma? Jyrkkää ylämäkeä noustessa 10 asteen nousukulma tuntui riittävältä. Oikeastaan kysymys pitäisikin varmaan asettaa muotoon: tarvittaisiinko 2 ja 10 asteen välille vielä kolmas, esim. 5 asteen nousukulma? Salomon mitä ilmeisemmin on sitä mieltä, että ei tarvita.

 

Huomio: S/Lab Shifitien kiinnitys nousuasennossa syvässä lumessa ei välttämättä onnistu 1. kerralla.

 

 

Nousukarvoilla kiipeäminen jyrkässä puolen metrin hangen peittämässä rinteessä oli aika rankkaa ja jouduin vielä etsimään sopivaa reittiä kartalta katsomaani hyvää laskua varten kuusimetsikön läpi. Niinpä päädyinkin pitäään pienen tauon idyllisen alppityylisen heinäladon luona, jonka aikana otin myös sukset jalasta ja repun selästä. Kun sitten pienen juomatauon jälkeen päätin jatkaa matkaani huomasin, että monojen kiinnittäminen syvässä lumessa Shifteihin siteiden ollessa nousuasennosa ei olekaan aivan helppoa puuhaa. Tietysti syvässä lumessa on välillä hankalaa klikata monot jopa tavallisiin alppisiteisiin, mutta Shiftien kanssa jouduin yrittämään monta kertaa molempien monojen kohdalla ennen kuin sain monon Dynafit -insertit osumaan siteiden pinneihin. Pinnien avaaminen tarpeeksi leveälle ja niiden lukitus monojen insertteihin polveen asti ylettyvässä puuterissa ei vaan tahtonut luonnistua. Olin tietysti myös väsynyt noususta jyrkässä lumihangessa ja kyseessä oli ensimmäinen päiväni siteiden kanssa, mutta silti monojen kiinnitys siteisiin touring-asennossa ei ole ”click and go” -tyyppinen.

 

 

 

 

 

2. Siteiden toimivuus laskiessa

 

Kun hissit avautuivat, niin pääsin testaamaan siteiden laskuominaisuuksia unelmaolosuhteissa puuterilumessa. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa ja alempana metsissä oli runsaasti lunta, mutta ylempänä vuorella näkyi vielä paikoitellen kunnon pohjien puute, eli hanoja ei voinut vielä täysin aukaista.

Laskuominaisuuksista on varsin vähän raportoitavaa, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia: en huomannut eroa tavallisiin alppisiteisiin ja pystyin myös luottamaan niihin samalla tavalla. En ajatellut, että niillä pitäisi laskea tavallista varovaisemmin rinteessä tai rinteiden ulkopuolella. Siteet eivät lauenneet kertaakaan ilman syytä, mutta kun luonnonhyppyristä hypätty korkkikolmonen tuli etupainoisena alas niin molemmat sukset irtosivat jalasta – kuten pitääkin.

 

 

 

 

Loppuvaikutelma

 

Salomon S/Lab Shift on erittäin monipuolinen side, joka ei häviä painossa juurikaan täysverisille tech-siteille, mutta tarjoaa samalla ominaisuuksia, joita on aiemmin ollut vain alppisiteissä: 47 mm elastista liikkuvuutta (Salomonin mukaan yhtä paljon kuin STH2 -mallissa) ja TUV -turvallisuusluokituksen. MNC-luokitus tarkoittaa, että S/Lab Shiftit toimivat myös esim. WTR- tai Grip Walk-pohjilla varustettujen monojen kanssa.

 

Siteet toimivat testin aikana lähes moitteettomasti sekä ylä- että alamäessä ja vaikuttavat erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta laskijalle, joka haluaa yhdistää tech-siteen keveyden ja nousumukavuuden perinteisen alppisiteen laskuvarmuuteen ja turvallisuuteen. Tällä hetkellä markkinoilla tuskin on toista sidettä, jossa nämä ominaisuudet yhdistyvät yhtä hyvin.

 

Ainoa havaittava ongelma testin aikana oli monojen dynafit -inserttien asettaminen etusiteen pin-kiinnityspisteisiin syvässä lumessa – kiinnitys ei ole ”click and go” -tyyppinen, vaan oikeaa kohtaa joutuu hieman hakemaan. Tietysti kyseessä oli ensimmäinen päivä ja käytössä tämänkin toimenpiteen oppii varmasti tekemään paremmin ja nopeammin.

 

Siteessä on paljon liikkuvia osia ja erilaisia materiaaleja, joiden kestävyys ja esim. käyttäytyminen erilaisissa jää- ja lumiolosuhteissa selviävät vasta pidemmällä käyttövälillä. En myöskään saanut tilaisuutta testin aikana laskea todella lujaa rinteiden ulkopuolella kovalla tai röykkyisellä lumella tai tehdä droppeja selvittääkseni Shfitien toimintavarmuutta ääritilanteissa, mutta Salomoniin tiimilaskija Cody Townsend on kertonut käyttävänsä siteitä pääsääntöisesti laskiessaan, joka tietysti antaa jotain osviittaa myös niiden luotettavuudesta.

 

Päivitys 4.5. 2019

 

Alkuperäisen testin jälkeen asensin Shiftit uuteen suksipariin ja laskin niillä vielä kaksi viikkoa – ensimmäisen laskuviikon vietin Pyhällä ja toisen Kirovskissa Venäjällä. Käytin siteitä pääasiassa hissien avulla tapahtuvaan rinne- ja offarilaskuun, mutta tein niillä myös pari pientä skinnausreissua.

 

Välillä olosuhteet olivat muutakin kuin korppua.

 

 

 

Lumiolosuhteet olivat molemmissa keskuksissa kevättalvelle tyypilliset, eli tarjolla oli varsinkin aamuisin lähinnä korppua, jonka pinta Pyhällä myöhemmin päivällä vaihtui pehmeäksi firniksi. Kirovskin kylmemmät kelit pitivät lumen kovana koko laskupäivän ajan.

Lisätestaus vahvisti Sveitsissä jo aiemmin syntyneitä mielikuvia ja havaintoja Shifteistä: niillä voi laskea lähes yhtä huolettomasti kuin tavallisillakin alppisiteillä, ne ovat kevyet – varsinkin suhteutettuna laskuominaisuuksiin ja siteiden skinnausominaisuudet ovat huomattavan hyvät.

Entäs sitten miinuspuoli? Paikoitellen monojen dynafit-inserttien kiinnitys siteisiin skinnausasennossa vaikutti edelleen hieman hankalalta. Ideaalitilanteessa pinnit lukittuisivat tasaisesti monon dynafit-insertteihin painettaessa etusiteen etupuolella olevaa vipua, joka levittää pinnit, mutta usein monon kulmaa joutui kääntelemään jompaan kumpaan suuntaan ennen kuin tehtävä onnistui.

 

Varoitus: sukset voivat näyttää todellista lyhyemmiltä oudosta kuvakulmasta kuvattuna.

 

Paljon muuta kritisoitavaa en siteistä löytänyt, paitsi sen, että toisinaan ylöspäin skinnatessa toinen lukituista karkujarruista avautui suksien vahingossa kopsahtaessa toisiiaan vasten.

Tulen seuraamaan Shiftien toimintaa pitkäkestoisessa testissä ensi kaudella. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten siteet toimivat  erikoistilanteissa, kuten jäisissä kumpareissa tai hyppyjen alastuloissa kovalle lumelle – samoin kuin materiaalien kestävyys äärimmäisissä olosuhteissa ja lämpötiloissa.

 

Tämä arvio on muokattu versio artikkelista, joka ilmestyi alunperin Edge-lehdessä 2019.

 

 

 

 

Feel free to leave a comment or question.